» Työelämä » Kirjoituksia työelämästä » Solidaarista palkkapolitiikkaa tarvitaan
Solidaarista palkkapolitiikkaa tarvitaan
Työtä työttömille - palkkaa työllisille
Työnantajajärjestöjen nokkamiehet eivät kannata solidaarista palkkapolitiikkaa. Solidaarinen palkkapolitiikka on kuulemma epäsolidaarista työllisyyspolitiikkaa. Näin työlliset ja työttömät on jälleen kerran asetettu herttaisesti toisiaan vastaan. Työnantajien viestiä pelkistäen: Työssäkäyvät vievät työttömien työt palkankorotuksillaan ja ahneudellaan. Tähän näkemykseen en voi yhtyä.
Työ- ja virkaehtosopimusten vähimmäispalkat ovat monilla aloilla alhaiset. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on erittäin vaikea tulla minimipalkoilla toimeen. Solidaarisista palkkaratkaisuista luopuminen tarkoittaisi yhä useampia työtätekeviä, jotka eivät tule palkallaan toimeen ja tarvitsevat tulonsiirtoja tai useita työpaikkoja välttämättömän toimeentulonsa turvaamiseksi. Työtätekevien köyhyys lisääntyisi ja ostovoima vähenisi, mikä heikentäisi työllisyyttä.
Yleiskorotushan nimenomaan turvaa ostovoimaa ja sitä, että vähimmäispalkatkin kehittyvät edes jossain määrin. Työnantajallahan on aina mahdollisuus nostaa palkkoja vähimmäiskorotuksia enemmän silloin kun sen hyväksi näkee. Ja näinhän myös tapahtuu, palkkaliukumat ovat varsinkin yksityisellä puolella merkittävät. Samalla isommissa yrityksissä johtajia on sitoutettu Amerikan tyyliin; optiot, osingot ym. palkitsemisjärjestelmät ovat yleistyneet ja kasvaneet paikoin käsittämättömille tasoille.
Työntekijän asema on usein epävarma
Työelämän jatkuva rakennemuutos ja työsuhteiden epävarmuus ovat kehityspiirteitä, joita selitetään välttämättömiksi seurauksiksi kiristyvästä kilpailusta ja globalisaatiosta. Irtisanomisia ja lomautuksia riittää. Monissa matalapalkkaisissa töissä myös työsuhteen luonne lisää turvattomuutta ja toimeentulovaikeuksia. On määräaikaisia työsuhteiden pätkiä, töihin erikseen kutsuttavia, vastentahtoista osa-aikaisuutta, vuokratöitä jne. Moni on välillä pätkän töissä ja joutuu taas työttömäksi. Työllisestä voi tulla äkkiä työtön - juuri kukaan ei voi olla täysin varma työpaikkansa säilymisestä.
Kysymys on myös vallasta ja luottamuksen puutteesta työelämässä. Työnantajat eivät halua laajentaa paikallista sopimista työvoiman käyttötapoihin tai tulospalkkaukseen, vaan haluavat pitää päätösvallan itsellään. Onkin ilmeistä, että nykymeno työelämässä ei juuri houkuttele siirtämään tuloneuvotteluja työpaikoille, kun palkansaajien neuvotteluasema on monin paikoin huono. Pienille työpaikoille on vaikea löytää osaavia luottamusmiehiä, jotka jaksavat pitkäjänteisesti hoitaa haasteellista edunvalvontatyötä.
Epätasa-arvon ja köyhyyden lisääntymistä on syytä vastustaa
Solidaarisista palkkaratkaisuista luopuminen loisi entistä enemmän kahden kerroksen väkeä työmarkkinoille. Se voisi käytännössä tarkoittaa matala- ja naispalkkaeristä luopumista, sentti/euromääräisten yleiskorotusten häviämistä prosenttilinjan alle, eri sektoreiden kovenevaa palkkakilpailua jne. Epätasa-arvo työelämässä lisääntyisi monelta eri kantilta katsottuna: Palkkaerot kasvaisivat esimerkiksi korkeasti koulutettujen ja muiden välillä, miesten ja naisten välillä, eri alueilla (esim. pahoilla työttömyysalueilla contra kasvukeskuksissa) ja sektoreilla (esim. pääomavaltaiset yritykset contra työvoimavaltaiset yritykset tai julkinen sektori) jne. Alat, kuten hoivasektori, jossa tuottavuuden mittaaminen on vaikeaa, olisivat kärsijöinä. Epätasa-arvon ja työtätekevän köyhälistön lisääntyessä myös yhteiskunnan sosiaalinen eheys ja moraali olisivat koetuksella.
Palkkaa työn vaativuudesta ja tuloksista
Korkea järjestäytymisaste, keskitetty neuvottelu- ja sopimustoiminta täydennettynä paikallisella sopimisella ja työehtosopimusten sitovuus ovat työmarkkinajärjestelmän peruspilareita. Ne antavat työpaikoille mahdollisuuksia keskittyä oman toimintansa ja kilpailukykynsä vahvistamiseen sen sijaan, että jatkuvia palkkaneuvotteluja käytäisiin työpaikoilla. Viimeisissä tuloratkaisuissa on lisätty myös joustavuutta, jotta alakohtaiset ja paikalliset tarpeet voisivat tulla paremmin huomioiduksi. Myös palkkausjärjestelmien kehittäminen työn vaativuuteen perustuvaksi on edellyttänyt ja edellyttää jatkossakin merkittäviä remontteja palkkausjärjestelmiin. Oikeudenmukainen palkkaus perustuu työn vaativuuteen, henkilökohtaiseen suoritukseen ja työn tulokseen, eikä pyri siirtämään yrittäjäriskiä työntekijöille. Myös samapalkkaisuusperiaate on otettava huomioon.
Kaveria ei jätetä
Solidaariset palkkaratkaisut ja progressiivinen verotus turvaavat jonkinmoisen ansiokehityksen ja ostovoiman kaikille työntekijöille. Solidaarisissa tuloratkaisuissa järjestäytynyt työvoima kantaa yhteisesti vastuuta siitä, että kaveria ei jätetä. Tämä lähtökohta on humaani ja perusteltu 2000-luvun työelämässä ja pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Solidaarista palkkapolitiikkaa tulee kehittää, ei heittää romukoppaan. Sen tulevaisuus on kiinni etenkin työntekijöiden järjestäytymisestä, aktiivisesta edunvalvonnasta ja solidaarisuudesta.
Muita kirjoituksia työelämästä
Eläkeryhmille tuli kiire »
Tasa-arvoa ja laatua työelämään »
Työelämä »
Kuntatyönantajan haasteita »