» Työelämä » Kirjoituksia työelämästä » Kuntatyönantajan haasteita
Kuntatyönantajan haasteita
Kattavat ja laadukkaat hyvinvointiyhteiskunnan palvelut luovat edellytyksiä työssäkäynnille. Laadukkaiden palvelujen kysyntä kasvaa mm. väestön ikääntyessä. Valtion rahoitus kuntapalveluihin on viime vuosina lisääntynyt, mutta samalla on kustannustaso ja menopaineet kasvaneet. Helsingin kannalta ongelmaisia ovat yhteisöveron ja valtionosuuksien tasausjärjestelmät, eli se, että 300-400 milj. euroa vuosittain menee muualle maahan samanaikaisesti kuin Helsingin peruspalvelut kurjistuvat. Valtionosuuksien määräytymistä on kehitettävä niin, että perusteet ottavat nykyistä paremmin huomioon metropolialueen erityisongelmat. On tärkeää parantaa valtion ja kuntien pitkäjänteistä yhteistyötä peruspalveluohjelmalla ja -budjetoinnilla. Myös pääkaupunkiseudun yhteistä strategiaa ja toimenpiteitä tarvitaan kipeästi mm. maankäytön, asuntopolitiikan, liikenteen, peruspalveluiden järjestämisessä.
Julkiset peruspalvelut ovat hyvinvointimme perustaa, jota tulee jatkuvasti kehittää. Palvelut on järjestettävä niin, että kuntalaisten tasa-arvo sekä palvelujen laatu, saatavuus ja pysyvyys turvataan. Kunta- ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä on lisättävä ja palvelujen rakenteita ja toimintatapoja on uudistettava. Työn tuottavuutta on parannettava ilman, että se otetaan ihmisten selkänahasta.
Perusteettomista pätkätöistä eroon
Kuntasektori on merkittävä työllistäjä. Kuntasektorin työntekijöistä 22 prosenttia on määräaikaisia, kun yksityisellä sektorilla vastaava luku on 13. Nykytilanne, jossa erityisesti kuntasektorin työntekijät kärsivät toistuvista pätkätyösuhteista ja työn raskaudesta, ei ole hyväksyttävä. Vain sitoutunut ja ammatillisesti arvostettu henkilökunta voi tuottaa laadukkaita palveluja. Kuntatyönantajan on kannettava vastuunsa määräaikaisten työntekijöiden vakinaistamisesta.
Yksi keskeinen kysymys on henkilöstön resurssointi ja jaksaminen. Työntekijöiden määrä suhteessa työn määrään ja vaativuuteen on oltava riittävä. Lähivuosina kuntasektorin henkilöstön laajamittainen eläköityminen luo lisäpaineita kuntien henkilöstöpolitiikalle. Tällä vuosikymmenellä kolmannes kuntien palkansaajista siirtyy eläkkeelle ja kehitys jatkuu samansuuntaisena tämän jälkeenkin.
Kuntatyön johtamista on parannettava
Kuntatyön johtamista ja organisointia on uudistettava. Johtamisella pitää luoda edellytykset tehdä työ hyvin. Tiedonkulkua ja vuorovaikutusta on edistettävä. Kaikkien palveluiden kanssa tekemisessä olevien tahojen - päättäjien, henkilöstön ja asiakkaiden - on voitava vaikuttaa työtapojen ja palveluiden kehittämiseen. Työaika- ja työjärjestelyissä on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijän toiveet ja elämäntilanne. Seniorityöntekijöiden määrän kasvuun on työjärjestelyissä ja -olosuhteissa varauduttava.
Kunnissa työtätekevät ovat keskimääräistä koulutetumpia. Ammattitaidon kehittymistä on edistettävä työjärjestelyjen, täydennys- ja jatkokoulutuksen ja kollegojen tuen avulla. Keskeistä on ottaa kaikki se osaaminen käyttöön, joka henkilöstöllä on jo olemassa.
Kuntien työpaikkojen vetovoimasta huolehdittava
Kuntien on pian kirkastettava kuvaansa työnantajana. Ikäluokkien pienentyessä kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. Kuntatyön palkkatasoa ja palkkausjärjestelmiä on saatava kilpailukykyiselle tasolle. On tärkeää parantaa kunnallisen työn houkuttelevuutta kiinnittämällä erityishuomiota henkilöstön määrään, pysyvien työsuhteiden luomiseen, työssä jaksamiseen, yhdenvertaisuuden toteutumiseen sekä kannustavan ja oikeudenmukaisen palkkauksen kehittämiseen.
Muita kirjoituksia työelämästä
Eläkeryhmille tuli kiire »
Tasa-arvoa ja laatua työelämään »
Työelämä »
Solidaarista palkkapolitiikkaa tarvitaan »