» Helsinki » Valtuustotyö » Kuntayhteistyöselvityksestä (puheeni valtuustossa 1.2.2011)
Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistymisen selvittäminen
Olen kaupunginhallituksen esityksen kannalla, eli selvitystyön jatkamisen kannalla. Helsingin ja Vantaan mahdollista yhdistymistä on selvitetty monipuolisesti, mutta kuitenkin yleisellä tasolla.Olisi järkevää selvittää asiaa pintaa syvemmältä, ja viedä huolella valmisteltu asia kunnalliseen kansanäänestykseen. Kahden suuren suomalaisen kaupungin mahdollinen yhdistyminen, jos mikä, on niin merkittävä kansanvaltaa koskettava kysymys, että kuntalaisia ei voida päätöksenteossa ohittaa.
Mahdollisessa yhdistymisessä olisi hyviä ja huonoja puolia, niin kuin selvityksestäkin ilmenee. Asiaa on syytä pohtia ja arvioida pitkälle tulevaisuuteen, mikä ei ole kovinkaan helppoa. Selvityksen perusteella saa sen kuvan, että toisaalta naapurikunnat ovat monessa suhteessa samankaltaisia, mutta toisaalta niillä on myös eroja ja omanlaisiaan ominaispiirteitä ja vahvuuksia. Helsingillä ja Vantaalla on pitkä yhteinen raja ja pitkäaikainen kokemus yhteistyöstä monissa asioissa. Uskon, että kaupunkien onnistunut yhdistäminen johtaisi entistä vahvempaan ja vetovoimaisempaan Suomen pääkaupunkiin ja metropolialueeseen. Samalla on kuitenkin rehellisyyden nimissä todettava, että kaupunkien menestys ja kilpailukyky, ihmisten hyvinvointi ja tasa-arvo tai yritysten hyvät toimintaedellytykset eivät kuitenkaan riipu kuntajaosta.
Itselleni tärkein, yhdistymisselvityksen jatkamista puoltava näkökohta on se, että yhdistynyt kaupunki voisi parantaa alueen maankäyttöä, kohtuuhintaista asuntotarjontaa sekä kestäviä liikenne- ja ympäristöratkaisuja. Yhdistyneellä kaupungilla olisi nykyistä paremmat edellytykset eheään ja tiivimpään kaupunkirakenteeseen ja ilmastomuutosta vähentävään ekotehokkuuteen. Sillä olisi sekä lentoasema- että satamatoiminnot ja monipuolinen elinkeinorakenne, jotka vahvistaisivat työllisyyttä ja korkeatasoista osaamista alueella.
Palvelujen puolella mahdollisen yhdistymisen hyödyt ja haitat eivät ole niin ilmeisiä kuin kaavoituksessa ja maankäytössä. Keskeistä olisi pystyä kehittämään palvelurakennetta ja toimintatapoja entistä asiakaslähtöisemmiksi ja vaikuttavammiksi hyödyntämällä molempien kaupunkien hyviä käytäntöjä. Asukkaille on tärkeää, että lakisääteisten hyvinvointipalvelujen laatu ja saatavuus on kaikissa olosuhteissa hyvää, eikä asiakasmaksujen tai veronkorotusten kautta niiden hinta muodostu kohtuuttoman korkeaksi. Mahdollisessa kuntien yhdistämisselvityksessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota asukkaiden ja alueiden tasa-arvoon ja siihen, että heikommassa asemassa olevien kuntalaisten oikeuksia ei poljeta. Nykyisellään Helsingin palveluissa on melko suuria eroja eri alueilla, eikä segregaatiokehitystä ole saatu pysäytettyä. Lähipalvelut ovat kuntalaisten arjen toimivuuden kannalta tärkeitä, esim. päiväkoti ja peruskoulun ala-asteet ovat lähipalveluja, joihin tulee olla hyvät kulkuyhteydet.
Kaksi kriittisintä huomiota mahdollisen yhdistymisen suhteen tulevat mielestäni kunta- ja asukasdemokratian sekä seutuyhteistyön toteutumisen osalta. Onhan selvää, että 800 000 asukkaan kaupunki olisi Suomen oloissa suuri, ja jo nykyisen kokoisella Helsingillä on haasteita todellisen asukasvaikuttamisen ja kansanvallan toteuttamisessa. Helsingin seudun yhteinen työssäkäyntialue on käytännössä paljon laajempi kuin Helsinki ja Vantaa, ja seutuyhteistyön ja sen hallintomallin kehittäminen ja kansanvallan vahvistaminen siinä on joka tapauksessa välttämätöntä. Meille jaetussa selvityksessä kysymyksiä on sivuttu, mutta johtopäätökset ovat niukkoja ja nykytodellisuuteen pohjautuvia. Kansanvallan ja seutuyhteistyömallin kehittämisessä meidän on etsittävä uudenlaisia, tulevaisuuteen suuntaavia rakenteita ja ratkaisuja niin kansallisia kuin kansainvälisiä kokemuksia hyödyntäen.