» Helsinki » Valtuustotyö » Vuoden 2006 talousarviosta

Budjettipuhe 2.11.2005

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Helsinkiläisiä on nyt viime vuotta enemmän. Työttömyytemme on hieman laskenut. Silti verotulokehityksessä on toivomisen varaa. Helsingin on panostettava aktiiviseen elinkeino-, työvoima- ja asuntopolitiikkaan, jotta yritysten ja työpaikkojen sekä kohtuuhintaisten asuntojen määrä kasvaisi tulevaisuudessa. Vuosaaren sataman valmistuminen ja uudet asuin- ja työpaikka-alueet antavat suuria mahdollisuuksia elinkeinorakenteemme vahvistamiselle. Tarvitsemme uusia innovaatioita, yritysideoita mutta myös palvelualan ja teollisuuden työpaikkoja. Ensi vuonna voimaan tuleva työmarkkinatukiuudistus kannustaa lisäämään pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien koulutusta ja työllistämistoimia. Maahanmuuttajien kielitaidon ja osaamisen vahvistaminen sekä syrjinnän vastainen toiminta ovat välttämättömiä maahanmuuttajien työllisyyden ja yritystoiminnan lisäämiseksi.

Helsinkiläiset arvostavat kaupungin järjestämiä peruspalveluja. Ammattitaitoiselle kaupungin henkilöstölle on turvattava mahdollisuus kehittää omaa työtään. Liika byrokratia ja ylhäältä päin ohjaus sekä jatkuvat organisaatiouudistukset ja ilman asiaperusteluja tapahtuva kilpailuttaminen rasittavat työyhteisöjä, ja käytännössä estävät pitkäjänteistä oman toiminnan kehittämistyötä. Osallistavalla johtamiskulttuurilla tulokset ovat parempia; saadaan ihmiset sitoutumaan omaan työhönsä ja työn kehittämiseen niin, että tuottavuus kasvaa ja palvelujen laatu pysyy korkealla tasolla.

Työjärjestelyissä on syytä kiinnittää erityistä huomiota kaupungin työntekijöiden jaksamiseen ja huolestuttavasti kasvaneiden sairauspoissaolojen ehkäisyyn. Tämä on erityisen tärkeää kun henkilöstö ikääntyy ja tavoitellaan pidempiä työuria. Tietotaidon siirtyminen vanhemmilta ikäpolvilta nuoremmille vaatii konkreettisia toimia työyhteisöissä. Kilpailukykyiset työehdot ja kannustava ja oikeudenmukainen henkilöstöpolitiikka ovat edellytyksiä työvoiman saannille kiristyvässä kilpailussa.

Helsinkiläisten peruspalvelujen, kuten terveyspalvelujen kehittämisessä on otettava nykyistä paremmin huomioon alueellinen tasa-arvo, sujuvat julkiset liikenneyhteydet sekä väestömäärällisesti kasvavat alueet ja väestörakenteesta johtuvat erityistarpeet. Terveydenhuollon tuottavuutta on parannettava mm. järkiperäistämällä tietotekniikkaa sekä kehittämällä sujuvia hoitoketjuja ja kuntoutusta. Perusterveydenhuollon toiminta-aikoja on pystyttävä laajentamaan palvelemaan nykyistä paremmin esim. työssäkäyviä perheitä. Kalliiden terveydenhuollon laitteiden hyötykäyttöä on lisättävä. Meilahden sairaala-alueelle tuleva päivystyssairaala on tärkeä. Tarvitsemme terveydenhuollon päivystyssairaalan myös Itä-Helsinkiin niin, että se sijoitetaan jonkin itäisen metroaseman välittömään läheisyyteen. Hyvin toimiva päivystyssairaala vähentää kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta.

------------

Laman, työttömyyden, perheiden pahoinvoinnin ja kasvavien päihdeongelmien seuraukset näkyvät mm. lastensuojelussa ja -psykiatriassa. Näissä palveluissa tehdään äärimmäisen tärkeää työtä - autetaan ahdingossa olevia lapsia ja heidän perheitään. Lastensuojelun ja -psykiatrian riittävät voimavarat ja lapsilähtöiset toimintatavat on turvattava.

Lasten peruspalveluista, kuten kunnallisesta päivähoidosta ml. perhepäivähoito, peruskoulusta, tukipalveluista ja terveydenhoidosta, on pidettävä hyvää huolta. Rakenteellinen alibudjetointi esimerkiksi lasten päivähoidon osalta ei ole perusteltua, ja siitä on päästävä eroon.

Lapsiperheiden palveluissa on keskeistä tukea lapsia ja perheitä jo ennen ongelmien kriisiytymistä, ja kehitettävä voimakkaasti varhaisen puuttumisen toimintatapoja ja yhteistyötä. Lasten käytöshäiriöt sekä kehitys- ja oppimisvaikeudet on nähtävissä usein jo päivähoitoiässä. Oikea-aikaiset ja riittävät tukipalvelut, esimerkiksi puheterapia, toimintaterapia tai vaikka neuropsykologinen kuntoutus voivat tehokkaasti ehkäistä lapsen oppimisvaikeuksia, erityisopetuksen tarvetta ja syrjäytymistä.

Kaikki tutkimustieto todistaa lapsi- ja oppilasryhmien kohtuullisen pienen koon ja henkilöstön korkean ammattitaidon sekä lapsilähtöisen työkulttuurin olevan edellytys päivähoidon ja opetuksen hyvälle laadulle. Tuntikehyssäästöjen purkaminen ensimmäisellä ja toisella luokalla on tärkeä toimenpide, ja sille pitää saada jatkoa. Vakinainen ja ammattitaitoinen päivähoidon ja koulun henkilöstö on suuri voimavara lapsen arjessa. Henkilöstön vaihtuvuutta on vähennettävä vakinaisilla sijaisilla ja aina kun mahdollista, vakinaisilla työsuhteilla. Teen asiassa seuraavan toivomusponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettäväksi, miten lasten päivähoidon alibudjetointi saadaan korjattua ja miten kunnallisen päivähoidon laatua voidaan kehittää, mm. ryhmäkokoja pienentämällä ja työntekijöiden vakinaisuutta lisäämällä.

Pienten koululaisten lyhyet, lähinnä aamupäivään sijoittuvat koulupäivät ja vähäiset kerhotunnit tuottavat yksinäisiä iltapäiviä. Ne ovat jäänteitä menneestä maailmasta, jossa lapsia tarvittiin iltapäivisin oman kotitilan töihin. Kaupungin on, yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, satsattava entistä enemmän pienten koululaisten iltapäivätoimintaan, etenkin Itä-Helsingissä, jossa palveluvaje ja haasteet ovat suuria, mm. maahanmuuttajalasten suuren määrän takia.

Helsingin on syytä arvioida ns. eheytetyn koulupäivän hyödyt ja haitat. Professori Lea Pulkkisen johdolla tehtyjen tutkimusten tulokset eheytetystä koulupäivästä ovat kiinnostavia ja lasten kannalta myönteisiä. Kannatan valtuutettu Maija Anttilan tekemää toivomusponsiesitystä asiasta.

Kuntademokratiaa ja päätöksenteon poliittista ohjausta on vahvistettava. Päätösprosessien suunnitelmallisuutta ja läpinäkyvyyttä tulee lisätä. Kuntalaisten kannalta on tärkeää tietää mitä on päätetty, mutta etenkin tärkeää on se, mitä asioita ollaan lähitulevaisuudessa päättämässä ja miten voi saada äänensä kuuluville. Kansalaisvaikuttamiseen kasvaminen ja ihmisten nykyistä aktiivisempi osallistuminen on politiikan legitimiteetin ja hyvän asioiden hoidon kannalta välttämätöntä. Ison kunnan sektoroitunut, monitasoinen ja suureen paperinpyöritykseen perustuva toimintatapa sekä tiivistyvä seutuyhteistyö lisäävät kuntademokratian haasteita.