» Helsinki » Valtuustotyö » SDP:n valtuustoryhmän budjettiryhmäpuheenvuoro 4.11.1009
Valtuustoryhmän puheenjohtaja Jorma Bergholm:
PALVELUIDEN JA TYÖLLISYYDEN PUOLESTA, ERIARVOISUUTTA VASTAAN
Kaikkina aikoina ja varsinkin vaikeina taloudellisina aikoina valistunut yhteiskunta kiinnittää erityistä huomiota heikoimpien jäsentensä hyvinvoinnin turvaamiseen.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi puoli vuotta sitten strategiaohjelman vuosille 2009-2012. Strategiaohjelmassa asetetaan tavoitteeksi asukkaiden hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. Syrjäytymistä ehkäistään, lasten ja nuorten hyvinvointia parannetaan, ikääntyvien toimintakyvyn säilymistä edistetään. Toimeentulotukea saavien nuorten osuus vähenee, pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa elävien arjessa selviytyminen paranee, päiväkotiryhmien kokoa pienennetään. Helsinkiläisten terveyseroja kavennetaan vaikuttamalla kaupungin toimenpitein terveyserojen taustatekijöihin: työttömyyteen, työn kuormitukseen, tuloeroihin.
Nämä tavoitteet ja toimenpiteet hyväksyttiin yksimielisesti todellakin vain puoli vuotta sitten. Kun nyt käsiteltävänä oleva budjettivuosi 2010 on päätöksessään, on strategiaohjelman vuosista jo puolet kulunut.
Valtuuston strategiaohjelman tasa-arvotavoitteet unohdettu
Strategian toteuttamisen keskeisin työkalu on vuosittain hyväksyttävä kaupungin talousarvio. Kaupunginhallituksen enemmistön budjettiesitys ei valitettavasti tue strategiaohjelman tasa-arvotavoitteiden toteuttamista, päinvastoin. Palvelut niukkenevat, aivan erityisesti suhteessa palveluiden tarpeen kasvuun. Palveluiden saatavuudessa ja laadussa asukkaat tulevat kohtaamaan kasvavia ongelmia. Käyttötalouden leikkaukset lisäävät työttömyyttä. Kaupungin henkilökunnan työhyvinvointi ja työssä jaksaminen vaarantuvat.
Suomi ja Helsinki kohtasivat 1990-luvun alussa ankaran laman. Työttömyys, erityisesti nuorten työttömyys kohosi vuosikausiksi ennen kokemattomiin mittasuhteisiin. Tämän laman inhimillisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia maksetaan vielä tänään. Osa nuorista syrjäytyi työelämästä pysyvästi. Päihdeongelmat, lastensuojelun tarpeet, toimeentulotuen varassa elävien määrä, leipäjonot kertovat vakavista repeämistä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossamme.
Nyt ollaan 1990-luvun laman virheitä toistamassa. Työttömyyden kasvua ei padota alkuunkaan sillä päättäväisyydellä kuin pitäisi ja olisi mahdollista. Palveluiden annetaan rapautua. Hyvinvointi- ja terveyserot kasvavat. 1990-luvun laman pitkän varjon lisäksi ensi vuosikymmenenä saamme maksaa tämän laman virheistä korkeata inhimillistä ja yhteiskunnallista hintaa.
Riittävät resurssit päivähoitoon, kouluruokailuun, vanhusten palveluihin, päihdehuoltoon…
Me Sosialidemokraatit esitämme Kokoomuksen ja Vihreiden johdolla rakennettuun budjettiesitykseen lisävoimavaroja hyvinvointipalveluihin ja työllisyyden hoitoon. Esityksemme ovat maltillisia, mutta kuitenkin tuntuvia. Lasten päivähoitoon, kouluruokailuun, lastensuojeluun, päihdehuoltoon, vanhusten palveluihin, toimeentulotukeen, terveydenhuoltoon, liikuntaan ja kulttuuriin sekä kaupungin henkilökunnan palkankorotuksiin ja työllisyydenhoitoon esitämme kaikkiaan nettomääräisesti 75 miljoonan euron lisäyksiä. Se on 1,9 % Helsingin käyttötalouden kokonaismäärästä.
Valtuuston strategiaohjelmassa linjataan, että toimintamenot sopeutetaan käytettävissä oleviin tuloihin. Lisäpanostusten rahoittamiseksi esitämme kunnallisveron korottamista yhdellä prosenttiyksiköllä, 18,5 %:iin. Vaihtoehtomme merkitsee vähäisempää velkaantumista kuin kokoomuksen ja vihreiden esitys. Olemme siis vastuullisesti esittämässä lisärahoitusta jokaiselle ehdottamallemme kustannuspuolen lisäeurolle.
Kunnallisveron korotus vastuullista ja solidaarista
Tilastokeskuksen tuoreimman tiedon mukaan palkansaajien reaaliansioiden vuosinousu on 5,1 %. Toisin sanoen ne, jotka ovat voineet jatkaa työssään ilman lomautuksia, työajan lyhentämisiä tai palkanlaskuja saavat korkeampia reaaliansioita kuin koskaan. Yhden prosenttiyksikön veronkorotus palveluiden turvaamiseksi ja työttömyyden lieventämiseksi on siis kohtuullinen ehdotus. Lisäksi kysymys on solidaarisuudesta: parempiosaisten vastuusta hyvinvointivaltion rahoittamisessa. Koko suomalaisen, yhdessä sovitun ja rakennetun hyvinvointiyhteiskunnan perusta on kaikista huolehtimisessa yhteisin voimin.
On vielä erikseen ja painotetusti puhuttava työllisyyden tukemisesta. Tasavallan hallituksen epäonnistunutta talous- ja työllisyyspolitiikkaa emme voi valtuustomme päätöksillä korjata. Sitä tärkeämpää on, että me täällä Helsingissä teemme voitavamme. Kaupunginhallituksen enemmistön määrärahaehdotus työllisyyden edistämiseksi on kutakuinkin samalla tasolla kuin hyvän työllisyyden vuonna 2008. Lisäksi Kokoomus ja Vihreät eivät ole varanneet euroakaan työehtosopimusten vaatimiin palkankorotuksiin, vaan edellyttävät, että nämä varat – arviolta 15-20 miljoonaa euroa - otetaan toimintabudjetista, käytännössä henkilöstökuluja ja palveluja edelleen karsimalla.
Tämä kaikki merkitsee sitä, että Helsingin kaupunki omilla toimenpiteillään lisää työttömyyttä. Niiden työttömien suhteellinen osuus, jotka voivat saada apua kaupungin erityistoimenpiteistä työllisyyden hoidossa, romahtaa. Ja apua ilman jäävien määrä moninkertaistuu. Sosialidemokraattien vaihtoehto toisi työllisyydenhoidon tukitoimien piiriin 1000 - 1500 henkeä enemmän kuin kaupunginhallituksen enemmistön esitys.
Kaupungin henkilöstöä ei pidä vähentää
Arvioimme, että kokoomuksen ja vihreiden linjauksilla kaupungin henkilöstö supistuu ensi vuonna 500-1000 hengellä. Tämä tullaan toteuttamaan sitä kautta, että määräaikaisten työsuhteita ei jatketa ja että eläköityvien tilalle ei oteta uutta väkeä. Pätkätyöläisten ja nuorten asemaa työmarkkinoilla heikennetään kaupungin toimin. Sosialidemokraattien vaihtoehto merkitsee henkilöstön määrän pitämistä nykyisellä tasolla.
Sosialidemokraattien vaihtoehdon ydin on palveluiden ja työllisyyden turvaaminen. Kannatamme tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamista, mutta leikkaukset eivät sitä merkitse. Vaihtoehtomme ottaa huomioon kaupungin väestömäärän, erityisesti alle kouluikäisten lasten, vanhuksien ja maahanmuuttajien määrän lisääntymisen. Lisäksi haluamme luoda hyvinvointipalveluihin voimavaroja kohdata laman mukanaan tuoma palveluiden tarpeen kasvu esimerkiksi toimeentulotuessa, lastensuojelussa ja päihdehuollossa.
On tilanteita, joissa tyhjän kukkaron diktatuuri estää julkiselta vallalta hyvinvointipalveluiden turvaamisen ja kehittämisen. Me Helsingissä emme ole tässä tilanteessa. Kysymys on tahdosta, valinnasta. Kaupunginhallituksen enemmistön, kokoomuksen ja vihreiden, tahto ja valinta on leikata palveluita ja antaa työttömyyden kasvaa. Meidän tahtomme ja valintamme on huolehtia hyvinvointipalveluista, maksaa hieman enemmän kunnallisveroja ja ehkäistä määrätietoisesti työttömyyttä.
- Lisätietoja Jorma Bergholm puh. 050 525 258
- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * -
Budjettikeskustelussa 4.11.2009 käytin itse puheenvuoron, jossa toin esille mm. seuraavia asioita:
Helsingin demarit haluavat panostaa työllisyyteen ja hyviin peruspalveluihin 75 miljoonaa euroa budjettiesitystä enemmän, kun kaupunkimme on kohtaamassa yhä syvenevän taantuman. Tavoitteenamme on tasa-arvoinen ja hyvä kaupunki kaikille, joka luo edellytyksiä asukkaiden turvalliseen ja toimivaan arkeen myös vaikeimpina aikoina.
Demareiden vaihtoehtobudjetissa esitetään, että palveluja ja työllisyyttä turvataan kunnallisveroäyriä korottamalla. Se on vastuunkantoa, sillä kaupungin ei pidä hoitaa velkarahalla käyttömenojaan ja siirtää laskua nuoremmille ikäpolville. 17,5 %:n kunnallisveroäyri on melko matala verrattuna muuhun Suomeen.
Budjettiesityksessä on hyvää korkea investointiaste uusiin kaupunginosiin ja rakennuskannan sisäilma- ja homeongelmien peruskorjauksiin sekä liikenneinfrastruktuuriin. Rakentaminen ja peruskorjaaminen on tärkeää elvytyspolitiikkaa, se luo työtä ja tulevaisuuden vetovoimaa. Tästä olemme samaa mieltä.
Budjettiesityksessä on myös selkeitä puutteita. Siinä ei oteta huomioon peruspalveluissa olevia aukkoja ja puutteita, esim. vanhustenhoidossa, mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Puheissa pyritään peruspalveluista pitämään huolta, mutta käytännössä budjettiesitys merkitsee palvelujen reaalisen tason leikkaamista samalla kun palvelutarpeet ovat monesta syystä kasvussa. Työttömyyden, ikääntymisen, maahanmuuton ja väestön määrän kasvun takia lisääntyviä palvelutarpeita ei huomioida budjettiesityksessä asianmukaisesti.
Lasten peruspalvelujen hyvään laatuun kannattaa panostaa – hyvät palvelut ehkäisevät ongelmia ja eriarvoisuuden kasvua, mikä on taantumassa ilmeinen riski. Demarit haluavat satsata laadukkaaseen opetukseen ja hyvään kouluun, joka on tärkein lasten ja nuorten hyvinvointipalvelu. Budjettiesityksen perusteella säästökohteita ovat kouluruokailu ja –siivous sekä oppimateriaalit ja kirjat (s. 223). Meidän mielestä säästämisen varaa ei näissä asioissa ole ja esitämmekin vaihtoehtobudjetissa mm. kouluruokailuun lisämäärärahaa.
Vaadimme myös, että jokaiselle peruskoulun päättävälle helsinkiläiselle nuorelle on taattava koulutuspaikka.
Opetuksessa on huomioitava erityisopetuksen tarpeen ja ulkomaalaistaustaisten lasten määrän kasvu. Koulujen eriytymiskehitykseen on löydettävä ehkäiseviä keinoja. Tarvittavat tukitoimet (esim. oppilashuolto, tukiopetus, erityisopetus, tulkkipalvelut, kuntoutus) tulee resurssoida ja järjestää osana lasten arkea.
Demarit haluavat satsata kunnalliseen päivähoitoon 9 miljoonaa euroa enemmän kuin budjettiesityksessä. Lasten määrän kasvu on otettava huomioon ja strategiaohjelmassa on sovittu, että lapsiryhmien kokoa pienennetään. Myös ulkomaalaistaustaisten lasten määrä on kasvussa. Laadukas päivähoito tarkoittaa hyvää varhaiskasvatusta ja lasten tarpeita huomioivaa hoivaa kohtuullisen pienissä lapsiryhmissä ja riittävissä päivähoitotiloissa.
Sosiaali- ja terveystoimen alibudjetointi on jatkunut vuosikausia ja on rakenteellista. Tasapainoon ei ole päästy vuoden 2003 jälkeen. Tilanne on pahenemassa ensi vuonna, kun budjettiesitys säästää toimintamenoissa ja henkilöstökuluissa. Vaihtoehtobudjettimme korjaa alibudjetointia.
Lopuksi on todettava, että säästötalkoiden jalkoihin on jäänyt talousarvioaloitteeni Laajasalon yhdyskuntatyöntekijästä, vaikka sosiaalilautakunta piti sitä kannatettavana. Alueen toimijat ovat olleet aktiivisia ja pitäneet koordinoivaa yhdyskuntatyöntekijää tarpeellisena kasvavan Laajasalon alueen yhteistyön ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi. Tämä on sääli, mutta asiaan on palattava.