» Helsinki » Valtuustotyö » Tarkastuslautakunnan arviointikertomus
Puheenvuoro tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta 17.6.2009
Helsingin kaupungin taloudellinen tilanne on suoraan yhteydessä työpaikkojen määrään, työllisyyteen, yritysten ja elinkeinopolitiikan elinvoimaan, sekä osaamisen, tutkimuksen ja luovan sektorin vahvistamiseen.
Työttömyyden kasvun torjunta on keskeistä syrjäytymisen ehkäisyssä. 1990-luvun lamasta on syytä oppia. Työ- ja elinkeinotoimistojen voimavarat on mitoitettava siten, että aktiivinen työvoima- ja koulutuspolitiikka on oikeasti mahdollista – tarvitaan siis riittävästä henkilöstöä ja rahaa aktiivitoimiin. Hallituspuolueilla on tässä suuri vastuu. Työttömyysturvan aktiiviluonnetta vahvistetaan. Työllisyyden hyvä hoito ja työurien pidentäminen turvaavat hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta.
Helsingin tulee kantaa omaa vastuunsa työllisyydestä. Tarvitaan investointeja asuinalueisiin, liikenteeseen ja muuhun infrastruktuuriin. Panostukset hyvinvointipalveluihin ovat osa elvyttävää politiikkaa. Valtionosuusuudistuksessa on tärkeää vahvistaa kriteerejä, jotka huomioivat Helsingin seudun erityispiirteitä. Harmaan talouden torjunta palveluissa ja rakennusalalla on tärkeää. Työnantajana Helsingin ei ole syytä vähentää työpaikkoja. Helsingin on syytä toimia aktiivisemmin tuettujen työpaikkojen edistäjänä ja osin järjestäjänä.
Työvoiman palvelukeskuksessa Duurissa (työhallinto, kaupunki, kela, 5 v), jossa kaupunki on keskeinen toimija, on hyvää toimintaa ja vaikutusta pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi – moniammatillinen tiimi rakentaa työllistymispolkuja, jotka voivat olla haastavia ja pitkäkestoisia. Käytännössä pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen panostaminen maksaa itsensä takaisin:
- jos henkilö on esim. 10 vuotta ilman työtä ja sosiaalietuuksien varassa, puhutaan 100 000 euron kustannuksista.
Toimivat kunnalliset terveyspalvelut, ml. mielenterveys- ja päihdepalvelut, ovat tärkeitä työttömän elämänhallinnan ja työllistymisen kannalta. Esimerkiksi Kuopiossa on menestyksellisesti kokeiltu työttömien työterveyshuoltoa ja terveysneuvontaa. Tässä on Helsingissä parantamisen varaa. Suurkaupungin haasteena on usein myös heikohko yhteisöllisyys ja ihmisten sosiaalisten verkostojen ohuus työelämän ulkopuolella. Vapaaehtoistoiminta, asukastalot ja järjestöt voivat lisätä sosiaalista pääomaa.
Nuorten työttömyyden kasvu on tosiasia, johon on pikaisesti puututtava – nuorille on taattava koulu- tai työpaikka, joka voi olla myös jossain tilanteessa harjoittelupaikka, oppisopimus tai työpajatoimintaa. Tärkeintä on, että nuori ei jää tyhjän päälle ja toimettomuuteen. Kannatan Arto Bryggaren toivomuspontta asiassa.