» Helsinki » Valtuustotyö » Palmia -keskustelussa kilpailuttamisesta ja palvelujen ulkoistamisesta
Palmia -keskustelu 11.5.2005
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Poliittiset ryhmät ovat jo useana vuonna päättäneet, että Palmia laitetaan kilpailutuskuntoon ja vuonna 2005 päätetään missä määrin kilpailutus alkaa vuonna 2006.
Palmian kilpailuttamisesityksen perimmäiset syyt ovat siis valtapoliittiset, jo edellisellä valtuustokaudella tehdyt sopimukset. Kaupunginhallituksen jäsenenä on todettava, että tämä lähtökohta on valitettavasti vaikuttanut esityksen käsittelyyn demokratian ja avoimuuden kannalta kielteisellä tavalla.
Itse en ole ollut tekemässä viime kauden Palmia päätöksiä, ja olen halunnut perehtyä asiaan erityisen huolella. Poliittisena päätöksentekijänä pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että päätöksentekoa varten on saatavilla kaikki tarpeelliset ja asianmukaiset tiedot, ja että valtuustolla ja valtuustoryhmillä on keskeinen rooli omaan toimivaltaansa kuuluvien asioiden käsittelyssä.
Esityksen perustelut ovat sisällöllisesti niukat, eikä kilpailutuksen hyötyjen ja haittojen arviointia ole tehty, vaikka kaupungin omat kilpailun periaatteet sitä edellyttävät. Mitä enemmän tietoa olen onnistunut saamaan, sitä selvemmin olen tullut siihen käsitykseen, että kilpailutuksen haitat ovat hyötyjä suuremmat ja kokonaistaloudellisuus ei kaupungin tasolla toteudu. Kilpailutuksessa on vaarana, että tavoiteltuja hyötyjä ei tulla saamaan, sen sijaan heikennetään lapsiperheille tärkeiden palvelujen laatua ja henkilöstön asemaa.
Ongelmalliseksi esityksen tekee mm. se, että kaupungin tilaama, joulukuussa valmistunut konsulttiarvio ei puolla kilpailuttamisen aloittamista vuonna 2006. On omituista, että puolueeton konsulttiarvio tilataan ja maksetaan, mutta sen johtopäätöksiä ei haluta noudattaa.
Ennen kaupunginhallituksen päätöksentekoa, olen esittänyt omassa sosialidemokraattisessa valtuustoryhmässäni kilpailuttamisen uudelleenarviointia ja siirtämistä vähintään vuoteen 2008, sekä panostamista Palmian omistajapolitiikkaan ja kaupungin kokonaisvaltaiseen palvelustrategiaan. Hyvässä keskustelussa esitys sai merkittävää kannatusta, mutta ryhmän enemmistö oli kuitenkin neuvottelutuloksen kannalla. Joudunkin tyytymään demokraattisten pelisääntöjemme mukaisesti valtuustoryhmämme enemmistön kantaan. On sinänsä tärkeää, että sosialidemokraatit ajoivat kilpailutuksen rajoittamista pienemmäksi kokeiluksi, jolloin riskit ja haitat ovat paremmin hallittavissa.
Helsinki on ottanut käyttöön liikemaailman opit palvelutuotannon pilkkomisesta ydin- ja tukitoimintoihin sekä tukitoimintojen kilpailuttamisesta ja ulkoistamisesta. Kouluissa tämä tarkoittaa sitä, että itse opetus on ydintoimintaa ja keittiö- ja siivoustyö on tukipalveluja, joita voidaan jatkuvasti tehostaa.
Tehostamis- ja kilpailutushuumassa ei juurikaan arvioida, kuinka hyvin palvelut todellisuudessa toimivat tai miten voittoa hakevien yritysten tulo koulujen ja lasten arkeen vaikuttaa. Laadukas kouluruokailu ja koulun puhtaus ovat keskeinen osa hyvää koulua. Koulun palvelujen pirstaloiminen heikentää sosiaalista eheyttä ja yhteistyömahdollisuuksia.
Tukipalvelujen kilpailuttaminen kiinnittää huomion pieneen osaan palvelutuotantoa, eikä se ratkaise kaupungin taloudellisia haasteita. Kaupungin kokonaisvaltainen palvelustrategia ja oman toiminnan kehittämistyö jäävät huolestuttavalla tavalla jalkoihin. Kysymys onkin pitkälti siitä, missä määrin luotetaan omien työntekijöiden ammattitaitoon ja oman toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen? Helsinki on merkittävästi panostanut koulujen siivoojien ja keittiöhenkilökunnan ammattitaitoon, nyt on vaarana, että panostukset jäävät osin hyödyntämättä. On myös kysyttävä, annetaanko kehittämistyölle todelliset edellytykset? Palmia on toiminut vasta vähän yli kaksi vuotta, ja se on liian lyhyt aika monen eri viraston palvelutoiminnoista kootun liikelaitoksen kuntoon saattamiseksi.
Maan tapa on toinen mihin Helsinki on ryhtymässä. Muualla Suomessa ei päivähoidon ja peruskoulujen ruokapalveluja ole juuri kilpailutettu, eikä varsinkaan ulkoistettu. Valmisteleva virkamies löysi Suomen n. 440 kunnan joukosta neljä, joissa koulujen ruokapalvelut on kilpailutettu. Jos tukipalvelujen kilpailutuksessa olisi kyse erityisen tehokkaasta ja järkevästä tavasta toimia, olisi sen luullut levinneen jo laajemmin muualle Suomeen. Kuntien vahva itsehallinto on mahdollistanut jo pitkään palvelujen tuotantotavan valinnan.
Kilpailuttamista perustellaan siivous- ja keittiötyön hinnan alentamisella markkinoiden hintatasoon.
Palmian toimintaa on voimakkaasti kehitetty ja tehostettu ensimmäisen kahden toimintavuoden aikana. Jo kilpailutuksen uhka on ollut tehokas ja riittävä kannustin toiminnan kehittämiseen. Siivous- ja keittiöpalvelujen laatutasosta on tingitty. Henkilöstön työtahti on kireä, mitoitukset tiukat ja hinnat vuoden 2002 tasossa. Hintaero Palmian ja businessta tekevien yksityisten kilpakumppanien, kuten ISS:n, Sodexhon ja Amican, välillä on vähäinen, ja se johtuu erilaisista palvelusisällöistä, työehdoista, eläkemaksuista sekä henkilöstörakenteesta.
Kilpailutuksen lähtökohtana on siis hinta, ei toiminnan todellinen sisältö, laatu ja vaikuttavuus. On kuitenkin selvää, että Palmian tarjoamat palvelut ja yksityisten yritysten palvelukonseptit eivät ole yhteismitallisia. Kilpailutuksessa laatu on standardoitava, ja hintataso määritellään perustason mukaan. Kaikki lisäpalvelut maksavat ylimääräistä. Nykyistä Palmian tarjoamaa palvelua ei saada perustasolla. Esimerkiksi ala-asteen ja päivähoidon siivoojat ja keittäjät eivät vain siivoa tai kokkaa, vaan he osallistuvat lasten kasvatustyöhön ja ovat tärkeä osa turvallista kouluyhteisöä. Pienten lasten etu on Palmian vakinaiset työsuhteet ja henkilöstön vähäinen vaihtuvuus. Eri kouluilla ja päivähoidon yhteistoimipisteillä on erityispiirteensä ja vahvuutensa, jotka tulee ottaa kilpailutuksessa huomioon - koulujen niputtaminen ryppäisiin tuottaa keskimääräisyyttä ja ongelmia. Myös sopimuskausien tulee mahdollistaa pitkäjänteisen toiminnan.
Jos laatu tai kilpailuttamisosaaminen pettävät tai hintataso kipuaa myöhempinä vuosina korkeuksiin, laskun maksavat palvelujen käyttäjät ja veronmaksajat. Markkinaoikeus on täynnä yritysten valituksia kuntien kilpailutusprosesseista. Niin kuin vammaiskuljetuksissa on nähty, Helsingin kilpailuttamisosaamisessa on parantamisen varaa. Ulkoistamisen kautta pienipalkkaisia kuntatyöntekijöitä vähennetään, mutta kilpailutusbyrokraattien määrä kasvaa.
Säästöjä haetaan henkilöstökustannuksista. Vaikka koulun keittäjä ja siivooja on pienipalkkainen, pitkän työuran tehnyt (nais)työntekijä (n. 1560 euroa/kk), yksityisen palveluksessa työehdot ja eläke- ja työsuhdeturva ovat heikommat. Kun kyse ei ole liikkeen luovutuksesta, henkilöstön ei ole pakko siirtyä yksityisen voittajayrityksen palvelukseen. Onkin epäselvää, kuinka moni suostuisi siirtymään yksityisen palvelukseen, ja kuinka moni sijoittuisi kaupungille muihin töihin tai joutuisi työvoimapankkiin. Osa henkilöstökuluista jää ulkoistamisen jälkeenkin kaupungin vastuulle, jolloin mahdolliset säästöt pienenevät.
Raskaasta keittiö- ja siivoustyöstä joudutaan iän karttuessa usein sairaslomille. Siivoojan, keittiöapulaisen ja keittäjän ammatit ovat työkyvyttömyyseläketilastojen kärjessä. Työolobarometrin mukaan kova työtahti ja kiire vaivaa nimenomaan kuntatyötä. Lisäksi aikaisempina vuosina Palmian toimialoille on siirretty muilta sektoreilta vajaakuntoisia työntekijöitä, ja tätäkin kautta Palmian yhteiskuntavastuu vajaakuntoisten työllistämisestä on suuri, eikä asema kilpailijoihin nähden ole tasaveroinen. Työvoiman vaihtuminen osin tilapäisempiin työntekijöihin voi vähentää kuluja, mutta samalla se lyö korvalle pitkäjänteistä laatutyötä sekä työurien pidentämisen ja työssä jaksamisen tavoitteita. Samalla kilpailu osaavista ammattilaisista kiristyy suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä. Hyvällä työnantajamaineella olisi erityisesti pääkaupunkiseudulla käyttöä.
On tärkeää, että peruspalvelujemme tuottavuutta ja laatua jatkuvasti kehitetään, mutta sen pitäisi tapahtua kuntalaisten ja henkilöstön hyvinvoinnin kannalta kestävällä tavalla. Ulkoistaminen tuottaa suuria haasteita palvelutuotannon hallintaan, laatuun, demokraattiseen valvontaan ja kestävään henkilöstöpolitiikkaan. Esityksessä on hyvää se, että se on rajattu kokeilu. Järjen käyttö ja ao. kilpailutuksen uudelleenarviointi on siis tulevina vuosina mahdollista.