» » Valtuustotyö » Sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista ja palveluista välikysymyskeskustelussa 18.6.2008
Sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista ja palveluista
Nykyinen siniviherhallitus vei eduskunnassa läpi säädösmuutokset, jotka merkitsevät huomattavia, keskimäärin 16,6 %:n suuruisia tasokorotuksia kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuissa koko maassa elokuun alusta. Samalla päätettiin myös siitä, että maksuja korotetaan jatkossakin kahden vuoden välein indeksikorotuksilla. Sosialidemokraatit vastustivat eduskunnassa maksujen korotuksia, ja niille, jotka väittävät, ettei puolueiden linjoissa ole eroja, kehotan tutustumaan asiakasmaksuja koskevaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön ja siihen sisältyvään SDP:n vastalauseeseen.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen maksukorotukset ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia, eikä niitä tule Helsingissä toteuttaa. Porvarihallituksen toteuttamilla maksukorotuksilla ei ole aikomustakaan parantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua kunnissa, vaan valtio on ottamassa korotuksista tulevat lisätulot itselleen, leikkaamalla kuntien valtionosuuksia.
Korotukset koskevat niin terveydenhuoltoa kuin sosiaalipalveluja, suurimmat korotukset toteutuvat hammashuollossa. Hallitus otti nimenomaiseksi tavoitteekseen nostaa julkisen hammashuollon maksuja lähelle yksityistä hammashuoltoa, ja maksut nousevat enimmillään jopa viisinkertaiseksi.
Hallituksen tavoitteena onkin yksityisten hammashoitopalvelujen suosiminen tekemällä julkinen hammashoito entistä huomattavasti kalliimmaksi. Tämä on yksi esimerkki nykyhallituksen hallitusohjelman mukaisesta palveluideologiasta.
Hammashuollon suuret maksukorotukset kummastuttavat myös terveyden edistämisen näkökulmasta. Säännönmukainen ja tarvetta vastaava hammashoito ja suun hyvä terveys on tutkimusten mukaan tärkeä ihmisen kokonaisterveyden kannalta. Onkin pelättävissä, että moni vähävarainen jättää hammaslääkärikäynnit entistäkin vähemmälle.
Suomalaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksut ovat jo tällä hetkellä kansainvälisissä vertailuissa korkeita, vaikka maksuilla ei ole palvelujen kokonaisrahoituksen kannalta suurta merkitystä. Esimerkiksi vanhusten laitoshoidon ja palveluasumisen maksut ovat korkeita, ja samanaikaisesti palvelun laadun ja rakenteiden kehittämistarpeet ovat esimerkiksi meillä täällä Helsingissä ilmeiset.
Maksukorotukset lisäävät osaltaan entisestään suuria terveyseroja ja eroja terveyspalvelujen käytössä. Työelämän ulkopuolella olevilla ei ole sairaanhoitoa sisältävää työterveyshoitoa. Heille kunnallisten palvelujen laatu ja asiakasmaksujen kohtuullisuus on erityisen tärkeää.
Helsingissä elinkustannukset ovat maan huippuluokkaa, yksin asuvien ja maahanmuuttajien määrä on suuri ja Suomen ainoan metropolialueen keskuksena huono-osaisuutta ja asunnottomuutta on meillä muuta maata enemmän. Meillä on siis erityisiä perusteita arvioida sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja omista lähtökohdistamme. Palvelujen oikea-aikainen saatavuus ja hyvä laatu sekä varhainen tuki ovat tärkeitä lähtökohtia, joita ei maksupolitiikalla saa heikentää.
Asumisen kalleus yhdistettynä nouseviin korkoihin sekä palvelu- ja kuluttajahintoihin on ajamassa pienituloiset ahtaalle. Sosiaali- ja terveysmaksukorotukset kurjistavat paljon sairastavien, työttömien, eläkeläisten ja keskituloisten lapsiperheiden taloutta. Osa näistä ihmisistä joutuukin turvautumaan enenevässä määrin kaupungin sosiaalitoimen maksamaan toimeentulotukeen. Eli korottamalla maksuja, Helsinki ajaa osaltaan ihmisiä sosiaalitoimiston luukulle, toimeentulotukiriippuvuuteen.
Päivähoitomaksujen korotukset tiukentavat jo keskipalkkaa saavien helsinkiläisperheiden taloutta. Ne eivät ole myöskään työn kannustavuuden näkökulmasta perusteltuja. Samanaikaisesti hallitus lisää uudistuksellaan paineita ylisuuriin lapsiryhmiin, mikä heikentää lapsilähtöisen ja laadukkaan päivähoidon edellytyksiä.
Sosialidemokraatit vaativat, että Helsingissä sosiaali- ja terveystoimen määrärahoja lisätään ensi vuoden talousarviossa tarvetta vastaavalle tasolle. Vuodesta toiseen jatkuva alimittainen budjetointi ja säännönmukaiset ylitykset sosiaali- ja terveystoimessa heikentävät palvelujen laatua, saatavuutta sekä pitkäjänteistä kehittämistä.