Puhe-, toiminta- ja fysioterapeuttisia sekä neuropsykologisia kuntoutuspalveluja tarpeen lisätä

Lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeet kasvavat lasten ja nuorten keskuudessa erityislasten määrän kasvaessa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten asema ja heidän saamansa lääkinnälliset kuntoutuspalvelut ovat tätä nykyä liikaa riippuvaisia vanhempien aktiivisuudesta ja jaksamisesta. Monella erityislapsella on oppimis- tai muita neurologisperäisiä kehitysvaikeuksia, joihin saatava kuntoutus ei ole riittävää.

Esimerkiksi puheterapiaa ei ole tarjolla kuin kaikkein vaikeimmista puhevaikeuksista kärsiville. Ja usein lyhytaikaisesti. Motorisissa vaikeuksissa lapselle olisi merkittävää apua toiminta- tai fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta, jota ei ole juurikaan tarjolla tai kuntoutus tarkoittaa käytännössä kotiohjeita. Lukivaikeus on yleinen ja vaikeassa lukivaikeudessa neuropsykologinen kuntoutus auttaisi monia. Tämäkin kuntoutuspalvelu on kortilla.

Haasteita on myös sen suhteen, tunnistetaanko oppimis- ja kehitysvaikeudet ajoissa, esim. päivähoidossa, ja onko kuntoutusta tuolloin saatavissa. Lapsi, joka kärsii erilaisista oppimisvaikeuksista, kuten puhe-, luki- että motorisista vaikeuksista keskivaikealla tavalla, jää helposti palvelujen ulkopuolelle. Kuntoutuksen kokonaisvaltaisuutta ja voimavaroja onkin lisättävä Helsingissä. Tarvittava kuntoutus tulisi tuoda lapsen arkipäivän sisään, päivähoitoon tai kouluun. Kuntoutuspalvelujen ja -käytäntöjen parantamisella on mahdollista ehkäistä erityislasten ja –nuorten syrjäytymistä tehokkaasti.