» Helsinki » Valtuustotyö » Mielipiteeni 'Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmasta'
Puheenvuoro 16.3.2005
Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmasta
Niin kuin perustuslakimme säätää, vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Perustuslaissa on velvoitettu valtiota ja kuntia, siis myös Helsinkiä, toimimaan sen eteen, että jokaisella on oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Vastuu ympäristöstä on siis yksi perusoikeutemme.
Helsingin ympäristöohjelma pohjautuu tutkimustietoon, ja se on pitkäjänteinen ja laaja-alainen. Ohjelman tavoitetaso on korkealla, haasteena tulee olemaan ohjelman toteutus. Tarvitsemme kaikkien toimijoiden, kuten elinkeinoelämän, kaupungin työntekijöiden ja asukkaiden asenteiden ja toimintatapojen muutoksia ympäristön hyväksi. Lähtökohdat ja osaamisemme ovat ympäristönsuojelussa hyvällä tasolla, mutta myös uhkatekijöitä riittää. Esimerkiksi Itämeren tila ja ilman laatu huolestuttavat ja aiheuttavat terveysriskejä. Vaikka Suomi ja Helsinki ovat pärjänneet hyvin ympäristönsuojelua koskevissa kansainvälisissä vertailussa, meillä on syytä jatkuvasti tehostaa ponnisteluja tällä saralla. Helsinkiä on kehitettävä niin, että sen terveellisestä, viihtyisästä ja monimuotoisesta elinympäristöstä voivat nauttia myös tulevat sukupolvet.
Yksi haasteistamme on joukkoliikenteen vetovoiman kasvattaminen. Bussien ja raideliikenteen vuorovälit ja -reitit tulee olla kuntalaisten tarpeisiin suunniteltuja. Laajasalo on esimerkki alueesta, jossa joukkoliikenteen vetovoimaa voitaisiin parantaa. Yksi mahdollisuus, niin kuin jo aikaisemmin käydyssä Santahamina keskustelussa kävi ilmi, on metrolinjan rakentaminen Laajasaloon. Metroa odotellessa olisi tärkeää pitää huolta sujuvien bussilinjojen liikennöinnistä Herttoniemeen ja Herttoniemen liityntäpysäköinnin riittävyydestä.
Uskon, että ympäristövalistuksen ja -kasvatuksen lisäämisellä voimme vaikuttaa suotuisasti elinympäristömme tilaan ja tulevaisuuteen. Erityisesti on panostettava lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen. Ympäristöasenteet ja -mallit siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja kotien kasvatustehtävä on keskeinen. Luulenpa, että jos lapsuuden kodissani ei olisi kompostoitu ruokajätettä, olisi se jäänyt omassa perheessäni tekemättä.
Ympäristökasvatuksen tulee olla luonteva osa lasten ja nuorten arkea, esim. päivähoidossa ja kouluissa. Ympäristöohjelmassa esitetään ympäristökasvatuksellisen koulutuksen lisäämistä opettajille, päivähoidon ja nuorisotalojen henkilöstölle. Pidän esitystä perusteltuna. Myös luontokeskusten ja luonto- ja ympäristökoulujen toiminta tulee turvata. Ne tarjoavat lapsille ja nuorille luonnonläheisiä elämyksiä ja omakohtaista toimintaa, josta innostutaan ja puhutaan vielä pitkään jälkeenpäin. Lapsilla on luontainen kiinnostus ympäristöä ja luontoa kohtaan, jota meidän aikuisten on osattava huolella vaalia ja vahvistaa.
Ympäristöohjelman tavoitteena on vähentää kaupungin toimistopaperin kulutusta 10 %:lla kuudessa vuodessa. Tavoite on turhan vaatimaton siihen nähden, että paperinkulutus on kasvanut huimasti, 10 vuodessa 12 kilosta 17 kiloon. Käänne on saatava aikaiseksi. Myös luottamushenkilöille tulee liikaa paperia. Omakohtaiset kokemukseni paperitulvasta huipentuivat siihen, kun yhden viikon kolmen kokouksen paperit muodostivat yhdeksän sentin kasan, eli lähemmäs tuhat sivua. Helsingin on syytä lisätä sähköistä viestintää päätöksenteossa. Lisäksi on selvitettävä, miten valmistelussa ja päätöksenteossa voidaan vähentää paperin määrää päätösten laadun ja demokratian vaarantumatta.