» Oikeudenmukaisuus » Työelämän tasa-arvo
Työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on osa laadukasta työelämää
Naisten ja miesten perusteettomia palkkaeroja on kavennettava kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman keinoin. Samapalkkaisuusohjelma sisältää monipuolisia toimenpiteitä mm. palkkausjärjestelmien kehittämiseksi, tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten laadun parantamiseksi, tasa-arvokirjausten ja -käytäntöjen kokoamiseksi, työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arvioimiseksi jne.
Naisvaltaisten alojen ja ammattien vaativuus tulee huomioida palkkauksessa. Työpaikkojen tasa-arvosuunnittelua ja palkkakartoituksia ja niiden laatua tulee kehittää yhteistyössä henkilöstön kanssa. Palkitsemisessa on otettava samapalkkaisuusperiaate huomioon. Mm. palkkasyrjintätilanteiden selvittelyä on syytä yksinkertaistaa tasa-arvolain toimivuuden tarkastelun yhteydessä.
Kouluissa ja oppilaitoksissa on pyrittävä vähentämään sukupuolten eriytymistä nais- ja miestyypillisiin ainevalintoihin ja koulutuslinjoihin. Työelämän segregaatio pohjautuu pitkälti aikaisempiin valintoihin.
Perhevapaista aiheutuvia kustannuksia on tasattava työnantajien kesken. Miesten perhevapaiden käyttöä on lisättävä pidentämällä vanhempainvapaata isälle kiintiöidyillä vanhempainvapaakuukausilla. Perhevapaajärjestelmän yksinkertaistaminen on tarpeen. Työajan lyhentämistä pienten lasten hoidon takia on syytä tukea nykyistä enemmän korottamalla osittaisen hoitovapaan korvausta. On syytä edistää perhevapaalla olevan työntekijän paluuta ja yhteyksiä työpaikalle.
Etninen syrjintä työelämässä on laitonta. Samoin muu epäasiallinen, eriarvoinen kohtelu, esimerkiksi iän perusteella. Maahanmuuttajien työllistymisen esteitä on pyrittävä vähentämään, mm. kielikoulutuksen ja asennekampanjan avulla. Suomi tarvitsee monenlaisia osaajia.