» Ikäihmiset » Ikäihmisten ravitsemuksesta
Helsingin valtuuston kyselytunnilla
Kysymys vanhusten ravitsemuksesta
Vanhusten aliravitsemus on yleinen ongelma, jota on selvitetty useissa valtakunnallisissa ja helsinkiläisissä tutkimuksissa. Aliravitsemus altistaa kunnon heikkenemiselle, sairauksille ja ennenaikaiselle kuolemalle. Esimerkiksi Helsingin palveluasumisessa olevien vanhusten ravitsemustilaa selvittäneen tuoreen tutkimuksen (2008) mukaan 24 %:lla ravitsemustila on hyvä, 60 % vanhuksista oli riskiryhmässä ja 14 %:lla oli virheravitsemustila. Myös kotona asuvilla vanhuksilla arvioidaan olevan aliravitsemusta. Aliravitsemuksen riskitekijöitä ovat mm. huono toimintakyky, muistamattomuus, masentuneisuus, pitkäaikaisen tulehduksen tai lonkkamurtuman jälkitilan sairastaminen ja huonot hampaat.
Hyvä ravitsemus parantaa vanhusten toimintakykyä ja elämänlaatua. Riittävä ja monipuolinen ravinnon saanti on tärkeä osa vanhusten palveluja ja inhimillistä vanhuutta.
Missä määrin vanhusten aliravitsemus on todellisuutta Helsingin vanhustenhoidossa tätä nykyä? Mihin toimenpiteisiin Helsinki on ryhtynyt vanhusten aliravitsemuksen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi? Onko vanhusten palveluissa työskentelevän henkilöstön määrä riittävä turvaamaan vanhusten ravinnon saannin ja rauhallisen ruokahetken? Miten kotipalveluissa, vanhainkodeissa, palveluasumisessa ja terveyskeskuksissa otetaan arjen hoivassa ja käytännöissä huomioon vanhuksen tarve hyvään ravitsemukseen?
24.9.2008
Sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen vastaus:
Ravitsemustilaa kuvataan luokittelulla: 1) hyvä ravitsemus, 2)virheravitsemusriski, 3) virheravitsemus ja 4) aliravitsemus. Aliravitsemuksessa energiaa tai valkuaisaineita saadaan liian vähän. Virheravitsemukseen johtaa liika tai liian vähäinen energian saanti ja liian vähäinen ravintoaineiden ja vitamiinien saanti. Ali- tai virheravitsemuksen seurauksena vanhuksen kunto heikkenee, hän altistuu sairauksille ja kuolemanriski kasvaa. Virheravitsemusriskissä ovat miltei kaikki vanhuspalvelujen piirissä olevat, koska heillä on vaikeita sairauksia, muistihäiriöitä ja heikentynyt toimintakyky. Riskiä voidaan pienentää huolehtimalla hyvästä ravitsemuksesta.
Vanhusten ravitsemustilaa tutkitaan säännöllisesti kotihoidossa, palveluasumisessa, vanhustenkeskuksissa ja pitkäaikaissairaalassa. Tulosten perusteella on laadittu sosiaali- ja terveystoimen suositukset, joiden toimeenpanon seurauksena vanhusten ravitsemustila on parantunut. Vanhuksen palvelu- tai hoitosuunnitelma sisältää ravitsemuksesta huolehtimisen ja säännöllisen ravitsemustilan seurannan RAI-mittauksen ja MNA- ja MUST-testien avulla. Painon laskua esiintyy 3-7 %:lla. Osan tilanne ei tehostetulla ravitsemushoidollakaan parane sairauksien ja ravitsemusaineiden imeytymisongelmien vuoksi. Elämän loppuvaiheessa ravitsemushoidon tavoitteena on erityisesti täyttää vanhuksen toiveet.
Henkilökuntamäärää on lisätty kaikissa vanhusten palvelumuodoissa. Ravitsemukseen liittyvä koulutus on osa jatkuvaa täydennyskoulutusta. Yhä paremmin otetaan huomioon vanhusten yksilölliset ruokamieltymykset ja ruokailuhetkien yhteisöllisyys sekä ympäristö. Erityistä huomiota kiinnitetään edelleen ravinnon energia- ja valkuaisainepitoisuuden riittävyyteen sekä ruokailuaikoihin, jotta liian pitkät ateriointivälit voidaan estää. Tähän liittyy myös ruoan laadun jatkuva tarkkailu ja uusien ateria- ja välipalavaihtoehtojen kehittäminen.