Uudet kaupunginosat, liikennesuunnittelu ja ostarit pääosassa vuonna 2009

Uuden kaupunkisuunnittelulautakunnan ensimmäinen toimintavuosi on ollut vilkas. Kokouksia on pidetty lähtökohtaisesti joka torstai (loma-aikaa lukuun ottamatta). Kaupunki- ja liikennesuunnittelu on pitkäjänteistä, vuosien ja vuosikymmenten päähän tähtäävää toimintaa. Pääosin viraston valmistelu on ammattitaitoista ja laadukasta, ja vuorovaikutukseen asukkaiden kanssa on jo vuosien ajan satsattu. Erikseen on kehuttava myös viraston asiantuntevaa asioiden esittelyä ja kuvia, mallinnuksia ja animaatioita. Myös lautakunnan työskentelyilmapiiri on hyvä. Suurimman osan vuodesta puheenjohtajana toimi Risto Rautava, loppuvuodesta puikkoihin siirtyi Tatu Rauhamäki. Yhteistyö toimii erityisen hyvin toisen sd-jäsenen Matti Niemen ja varajäsentemme kanssa.

Valtuusto on asettanut kovat asuntojen kaavoitustavoitteet (5000 asuntoa/v), eikä tavoitteeseen tänä vuonna aivan päästy. Kaavoitettua maata kaupungilla kyllä on, mutta ongelmana on myös se, ettei rakennuskohteet lähde liikkeelle aina toivotulla tavalla. Tässä rakennusyhtiöillä olisi parantamisen varaa. Toinen haaste on se, että rakennusyhtiöt haluaisivat rakentaa valtaosin pieniä asuntoja, jotka menevät helpommin kaupaksi ja turvaavat paremman katteen. 75 neliön keskimääräistä vaatimusta on lievennetty siten, että se ei koske vuokra- eikä asumisoikeusasuntoa, eikä sitä pääsääntöisesti laiteta enää kaavoihin, jos tontinluovutusehdoilla voidaan huolehtia asuntokannan monipuolisuudesta. Mikäli perheille ei ole tarjolla kohtuuhintaisia ja –kokoisia asuntoja Helsingissä, on varmaa, että muuttoliike lähikuntiin lisääntyy. Myös pysäköintikysymykset aiheuttavat päänvaivaa, sillä pysäköintipaikkojen rakentaminen on usein erittäin kallista ja osaltaan nostavat asumisen hintaa. Toisaalta paikkapula aiheuttaa pysäköintirikkeitä ja vaikeuttaa ihmisten arkea ja yritysten toimintaa.

Vaikka kaupunkirakennetta on syytä tiivistää, viher- ja virkistysalueet ovat tärkeitä ja niistä on pidettävä huolta. Pääsemme arvioimaan erilaisia, usein ristiriitaisiakin näkökohtia niin uusien kaupunginosien kuin täydennysrakentamisenkin kaavoituksessa. Alkuvuodesta Mustavuoren (Pohjois-Vuosaari) ulkoilualueen asuntokaavoittaminen pysäytettiin lautakunnassa, ja tässä asiassa demareiden muuttunut kanta oli keskeinen enemmistön (sd, vihr, vas) muodostamisessa.

Vanhojen satama-alueiden, Jätkäsaaren, Hernesaaren, Kalasataman ja Kruunuvuorenrannan kaavoitusprosessit ovat edenneet. Niistä saa havainnollista tietoa mm. sivuilta www.uuttahelsinkia.fi. Erityisen haasteellinen kaava on ollut Hernesaari, jossa pienelle alueelle pyritään asuntojen ja työpaikkojen lisäksi mahduttamaan monia tärkeitä palveluja ja toimintoja. Kalasataman viereisessä Verkkosaaressa olisimme (sd) halunneet rakentaa jossain määrin enemmän asuntoja kuin mitä enemmistö päätti, sillä Verkkosaari on aivan Kalasataman metroaseman ja muutoinkin hyvin liikenneyhteyksien tuntumassa.

Myös täydennysrakentaminen (esim. Haaga, Lauttasaari) sekä monet kauppakeskukset (esim. Jakomäki, Mellunmäki, Kluuvi, Itäkeskus, Vuosaari) ovat toistuvia esityslistojemme aiheita. Liikennesuunnitelmista esim. Länsimetro on tärkeä ja esitys Pietari Kalmin kadusta herätti Kumpulan/Käpylän asukkaat. Pietari Kalmin kadun esitystä käsiteltiin niin lautakunnassa kuin kaupunginhallituksessakin, ja lopulta päädyttiin mielestäni oikeaan ratkaisuun siinä, ettei Kumpulanlaakson suosittua viheraluetta alettu halkaisemaan joukkoliikennekadulla. Kumpulan yliopistokampuksen liikenneyhteyksiä saatiin korjattua muilla keinoilla ja raideliikenneyhteyksien valmistelua jatketaan.

Katajanokan julkisuutta herättänyt hotellihanke hyväksyttiin lautakunnassa ja se menee alkuvuodesta kaupunginhallitukseen (ja sieltä valtuustoon). On siis täysin auki, toteutuuko määräaikainen hotellille räätälöity kaava vai ei. Hyvää siinä olisi se, että hankkeen rahoittaja löytyisi Norjasta. Hotellin arkkitehtuuri herättää ristiriitaisia näkemyksiä – se, että paikalle on jo vuosikymmeniä suunniteltu erilaisia rakennuksia osoittaa, että tehtävä on vaikea. Hotellihankkeesta oli näyttely Laituri – tiloissa ja virasto teki hyvän animaation ja mallinnuksen hotellista. Itse ajattelen, että poikkeuksellinen, jääkimpaleen mieleen tuova arkkitehtuuri sopii kohtuullisen hyvin arktisen maan pääkaupunkiin paikalle, jossa meri on vieressä. Mielestäni ei olisi pahitteeksi, vaikka Helsingissä olisi useita sykähdyttäviä kohteita Tuomiokirkon lisäksi, joista kaupunki muistetaan. Olennaista on, että hanke käsiteltäisiin valtuustossa ja että jos se hyväksytään, se toteutetaan korkeatasoisella tavalla ja siten, että rakennukseen tulee helsinkiläisille avoimia kahvila- ja terassitiloja. Sinänsä on nähdäkseni selvää, että makasiinin purkamisen jälkeen satama/ranta-alue ei ole nykymuodossaan vetovoimainen. Olisi tärkeää kehittää eteläsataman ja torikortteleiden aluetta monipuolisesti koko Helsingin näkökulmasta ja saada aluetta nykyistä kiinnostavammaksi niin asukkaille kuin turisteillekin. Tämä tarkoittaa uusia tiloja, palveluja mutta myös uusia tapahtumia ja kulttuuria.

On hienoa, että Helsinki on valittu maailman designpääkaupungiksi vuodeksi 2012! Helsingillä on, juhlavuottakin hyödyntäen, mahdollisuus kasvaa ja kehittyä entistä luovemmaksi, mielenkiintoisemmaksi ja iloisemmaksi kaupungiksi, jossa asukkaiden hyvinvointi on arvossa.